luento 12.9.2006

Korean kieli – agglutinoiva kieli; kieliopillisten suhteiden ilmaiseminen päättein sekä verbeissä että substantiiveissa – sanotaan partikkeleiksi, vastaavat suomen sijamuotoja – ei osoitettuja sukulaiskieliä; voidaan puhua "kieliyhteisöstä" Japanin kanssa, historiallisen vuorovaikutuksen aikaansaamista samankaltaisuuksista – verbikeskeinen kieli; verbin päätteet ilmaisevat aikaa, tapaa, myös sosiaalista asemaa – ns. puhetasot, näkökulmasta riippuen neljä tai kuusi; arkipuheessa liikkumista tasojen välillä – verbaaliadjektiivit (punainen = ”olla punainen”; kaunis = ”olla kaunis”) Pitkä ns. diglossian kausi: kirjakieli lähes tyystin klassinen kiina, puhekielenä aina korea; ennen oman kirjaimiston kehittämistä 1440-luvulla joitain kirjoituskäytäntöjä joissa kiinalaisilla merkeillä kirjoitettiin koreaa; hunminjôngûm 訓民正音 (1900-l. alusta han’gûl) naisten ja rahvaan kirjoituksena, ei oppineiston – Sanastoltaan hyvin ”kiinalaistunut”; sekä esimodernin ajan perua (klassisen kiinan käyttö kirjakielenä) että modernin ajan lähinnä japanilaislähtöistä sanastoa, esim. - "antropologia": 人類學 kor. illyuhak, jap. jinruigaku, kiin. renleixue - "yhteiskunta": 社會 kor. sahoe, jap. shakai, kiin. shehui Chosôn-ajan Korea Yangban-johtoisen yhteiskunnan synty – perimysjärjestyksen muuttuminen patrilineaariseksi (isänpuoleiseksi) ja esikoisperimykselliseksi, ja horisontaalisesta vertikaaliseksi, ei enää sisarusperimystä Yläluokan yhteiskunnan perustaksi ja sosiaalisesti ja kulttuurisesti jäljiteltäväksi malliksi tuli isänpuoleiseen suvunjohtoon perustuva linjasuku, ja linjasuvun jatkuvuuden ja aseman turvaamiseen tähtäävät toimet, lähinnä esi-isä-rituaalit. – ”linjasukutietoisuus” tai ”linjasukumentaliteetti”: tietoisuus jäsenyydestä linjasuvussa, jolla on oikeus prestiisiin suvun jäsenen tai esi-isän korkean aseman tai esi-isän kuuluisuuden kautta; jäsenyys suvussa jolla on oikeutena osallistua valtion virkamieskokeeseen ja näin mahdollisuus päästä valtion virkoihin, edetä valtion hallinnossa ja tuottaa lisää statusta linjasuvulle ja varmistaa suvun tai sukuhaaran aseman säilyminen – rituaalinen johtajuus; siinä mielessä että yangban-luokalla oli mahdollisuus suorittaa linjasukujen ja pienempien sukuryhmien esi-isärituaalit kaikkein puhtaimmassa muodossaan – taloudellinen valta; maanomistajuus ja pääsy valtion virkoihin – yangban-luokka ei kuitenkaan ollut yksiselitteinen vaan aina suhteellinen; oli kuuluisien sukujen kiistämättömiä yangbaneita, ja vain omalla alueellaan yangban-statuksen arvonantoa nauttivia – titteleiden myynnin ja yangban-käsitteen laajenemisen myötä 1800-luvun aikana tilanne tuli entistä epäselvemmäksi --> Chosôn-kauden ristiriita: konfutselainen tasa-arvon ja oppineisuuden ja moraalisen tason myötä pätevöitymisen periaate, ja korealainen jo Silla- ja Koryô-kausilta oleva sosiaalisen epätasa-arvon perinne KOLME STATUSRYHMÄÄ: 1) yangban, 2) "rahvas", 3) alhaissyntyiset 1) Yangban (ks. ylh.) 2) "Rahvas". Yangin (良人), yangmin (良民), sangmin (常民), ”hyvät ihmiset”, ihmiset joilla on kelpo status. Suurin osa viljelijöitä, joista osa oli maanomistajia tai maanvuokraajia, suurin osa ”pienviljelijöitä”, vuokraviljelijöitä, maatyöntekijöitä. Verorasitteet, päivätyömääräykset, asevelvollisuus – maatalousvaltio, viljelysmaan omistus ja maanviljelykseen osallistuvien ihmisten sosiaaliset suhteet keskeisiä koko valtion toimeentulolle [yhteinen piirre kaikille maatalousvaltioille!] – sangmineihin tai yangmineihin kuuluivat myös käsityöläiset ja kauppiaat (ks. myöh.), jotka olivat hyvin marginaalisia ryhmiä; tuotanto ja tuotteiden välittäminen suuntautui suurimmaksi osaksi valtiota, sen virkamiehiä ja yläluokkaa varten 3) Orjat, muut alhaiset. ch’ônmin (賤民) Oliko Chosôn orjavaltio? Näin on väitetty, mm. James Palais, jonka mukaan enimmillään orjien määrä oli 30 % väestöstä 1600- ja 1700-luvuilla. Tiettävästi arka paikka korealaistutkijoille, mutta esim. Yi Ki-baek paljon luetussa Korea Old and New, A History –teoksessa kutsuu Chosônia orjavaltioksi – orjuuden periytymisessä matrilineaalinen sääntö: vapaan ja epävapaan henkilön jälkeläinen seurasi äidin statusta; vapaan ja epävapaan liitot olivat kuitenkin laissa kiellettyjä – valtion huoli että vapaita miehiä ei ollut tarpeeksi maksamaan veroja – väheneminen 1700-luvun loppua kohden: orjien mahdollisuus ostaa itsensä vapaaksi; tärkeimpänä suurimittaiset karkaamiset, orjien värvääminen sotilaiksi – kuninkaalliset orjat vapaaksi 1800-luvun alussa, mutta orjuuden varsinainen lopettaminen lailla vuonna 1894 ns. kabo-uudistuksissa – huomattava että korealainen termi sille orjuudelle joka oli voimassa Koryôn ja Chosônin aikana on nobi (奴婢) ja nykyiselle ”länsimaiselle” orjuudelle on noye (奴隸); esim. Japanin vallan aikana prostituutioon pakotettujen naisten orjuudesta käytetty sana • Mark Petersonin yleistajuinen artikkeli "Korean Slavery" (pdf-tiedosto) – buddhalaismunkit; edeltävästä Koryôsta poiketen Chosônin valtiokonfutselaisuus oli buddh. vihamielinen: konfuts. filosofiaan ei sopinut buddhalaisuuden oppi henkilökohtaisesta valaistumisesta, joka konfutselaisuuden näkökulmasta hylki filiaalisia velvollisuuksia (perheuskollisuutta) ja perheen hyvinvointia – PAEKCHÔNG (PAEKCHANG). Ihmiset jotka olivat vastuussa teurastamisesta ja nahkatöiden tekemisestä; asuivat erillään, endogamia; viralliset syrjinnän merkit lakkasivat 1894, syrjintä jatkui pitkälle 1900-luvulle Ammattistatuksellinen nelijako Oppineet, maanviljelijät, käsityöläiset, kauppiaat (sa-nong-kong-sang) (士農工商) Perustuu kiinalaisen konfutselaisen klassikkoteoksen kommentaariin; ei tarkoita varsinaisia statusryhmiä (säätyjä/luokkia/kerrostumia), vaan on ammattiryhmien moraalisen arvon osoittaja pobusang Kauppiaat • "viralliset kauppiaat" (kongin, sijôn, yugûijôn): valtiovallan ja yläluokan kysyntä "luvattomat kauppiaat"; 1700-luvulla yhä kasvava ryhmä • Kaesôngin kauppiaat; tunnettuja, merkitys kiistanalainen • kaekchu, välittäjiä; pobusang, kulkukauppiaita Chungin (中人) "keski-ihmiset" (asuinseudusta) virkailija-ammattilaisten perinnöllinen ryhmä: sihteerit, kirjanpitäjät, tulkit, lääkärit James Palais Chosônin loppukauden yhteiskunnasta (teos Confucian Statecraft and Korean Institutions) • Konfutselaisen valtio-opin ja käytännön jatkuva ristiriita • "Chosônin hallinnon keskeisin ongelma ei ollut kuninkaallinen yksinvalta vaan yangbanien valta hovin politiikassa ja heidän omien taloudellisten etujensa puolustaminen: maan ja orjien yksityisomistus, vuokraviljely, maan alirekisteröinnistä tulleet veroedut ja vapautus työ- ja sotilaspalveluksesta" • Perinnöllisen orjuuden ja melkein yhtä perinnöllisen yangban-eliitin aseman välinen ristiriita konfutselaisuuden kannalta • Eliitin harjoittaman omien taloudellisten ja poliittisten etujen (luokkaetujen) puolustaminen; tämä suurin este konfutselaisen moraalin, esikuvallisen hallitsemisen periaatteen toteutumiselle • toisaalta, konfutselaisuudessa edellisille sukupolville osoitettavan uskollisuuden (esi-isäriitit, hyodo 孝道) periaate, millä maanomistuksen ja aseman perinnöllisyyttä voitiin perustella • Koreassa (Chosônissa) ei koskaan ryhdytty toteuttamaan egalitaarisen maanjaon periaatetta, vaan ikiaikainen yksityisomistuksen periaate ja epätasaisen maanjaon käytäntö jatkuivat (konfutselaisen opin mukaan muinaisessa Kiinassa vallinnut maiden tasajako olisi ollut kaikkein ihanteellisin) Maatalous ennen kauppaa ja teollisuutta • Maatalous ainoa moraalisesti hyväksyttävä tapa tuottaa vaurautta; tavarantuotanto ja kauppa välttämättömiä paheita, jotka oli pidettävä rajoissa • kauppa välttämätöntä tavaroiden jakelun kannalta, mutta ylimääräinen hyödyntavoittelu vaarassa johtaa rahvaan ajatukset pois maataloustyöstä • Käsityöläisten tehtävä valmistaa tarpeellisia tuotteita kansalle, mutta kaikki ylimääräinen oli moraalisesti pahasta • "säästeliäisyyden ihanteen toteuttaminen jäi rahvaan harteille, muttei abstraktien normien noudattamisen vaan puutteen vuoksi" (Palais s. 1006)